keskiviikko 10. elokuuta 2016

The Crazy Family Adventure

Pieni ikuisuus on siitä kun viimeksi olin kotona. Kaikki on hukassa ja aivot ovat täysin tyhjät, vaikka ovatkin täynnä muistoja hauskoista hetkistä, upeista majesteettisen jylhistä maisemista ja uskomattomista tilanteista.

Me siis lähdimme Norjaan, niin se kai oli koko reissun päätarkoitus, mennä Norjaan. Idea syntyi jo vuosi sitten, enkä itse kyllä meinannut aluksi uskoa koko ajatukseen, niin unelmalta se tuntui. Siinnä vaiheessa kun omakotitalo Lyngenistä, Norjasta oli vuokrattu suostuin todella uskomaan että sinne me olimme todella menossa. Niin meitä lähti urhea yhdeksän hengen ja kolmen auton porukka matkaan kohti lappia ja Norjaa. Matkan tarkoitus oli puhtaasti, kalastaa, valokuvata ja ajaa autolla. Kaikki olivat sitoutuneet tähän tarkoitukseen ja se toteutui hyvin.

Minä päätin tehdä matkapäiväkirjan tapaista ja muutamia hauskoja juttuja sainkin aikaiseksi. Kerrankin oli aikaa rauhassa leikkiä vähän typografialla, vaikka maalata en valitettavasti ehtinyt ollenkaan...

Kolmen viikon matkalta tuli otettua 2693 valokuvaa, joka on itseasiassa vähemmän kuin ajattelin. Kai se kertoo siitä, ettei sitä vain tule räiskittyä kuvia, vaan miettii mitä kuvaa ja välillä huomaa ettei otakkaan kuvaa jostain, vaikka se näyttääkin upealta silmillä katsottuna.



Nämä vain makupaloja reissulta... to be continued... ;D

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Asiallasesti kirjastossa



 Valmistujaiset tuli ja meni. Vähitellen löytyy taas aikaa kuvata. Lähdimme siis kävelyretkelle Helsinkiin ja päädyimme Yliopston kirjastoon, jossa en ollut koskaan ennen käynyt, nyt ihmettelen miksi en. Se on kaunein kirjasto jonka olen koskaan nähnyt (tietysti jossain Englannissa on joku historiallinen vanha kirjasto joka on viieelä kauniimpi...) Rakastan kirjoja, vahoja sellaisia varsinkin, rakastan historiaa, vanhaa arkkitehtuuria ja valokuvaamista joten kyseinen kirjasto oli suorastaan täydellinen paikka minulle.


Hämmentävintä oli että minä menin ympäriinsä mallini kanssa kuin pikkutytöt karkkikaupassa ja ympärillä oli vakavia, viisaalta näyttäviä ihmisiä jotka lukivat hyvin keskittyneesti. Meillä oli myös kiire joten yritimme olla nopeita ja samalla niin hiljaisia kuin pystyimme. Onneksi mallini lukee jo melkeimpä ajatuksiani joten meillä ei ollut mitään ongelmia saada muutamaa hauskaa kuvaa aikaseksi.

 Kirjaston saliin siivilöityi ikkunoista aivan upean pehmeä ja kauniin puhtaan valkoinen valo. Niimpä sitä oli pakko hyödyntää...

Tämä viimeinen kuva oli hauska sattuma. Olimme juuri olleet kirjaston ylimässä kerroksessa ottamassa tuota ylempää kuvaa, kun tajusimme että meidän piti lähteä. Salin kummastakin päädystä pääsi alas ja totta kai me kummatkin lähdimme eri suuntiin. Olin jo keskimäisillä portailla kun tajusin että mallini tulisi kävelemään upean hehkuvan jättimäisen ikkunan edestä. Niimpä nostin kameran, mallini kurkkasi minua ja siinnä se oli. Hän jäi paikalleen ja katsoi minua kysyvästi. Näytin hänelle peukkua ja kohtasimme keskilattialla, jonka jälkeen yritimme päästä ulos ovesta jonka avaamiseen oli nappi, mutta mehän emme sitä tienneet...

Kaikin puolin onnistunut reissu, mutta todella epätodellinen olo oli kun tajusi hiippailevansa kameran kanssa keskellä hiljaista kirjastoa.

tiistai 31. toukokuuta 2016

Aikamoinen kevät

Niin paljon on tapahtunut tämän kevään aikana. Talvella mietin kauhulla mitenköhän tästä selvitään, mutta näköjään siitä selvittiin ihan hyvin.

Yksi suuri asia tänä keväänä on ollut SAKUstars 2016 kilpailut jotka järjestettiin meidän koululla Omniassa. Pääsin suunnittelemaan ja tekemään kaikki tapahtuman painotuotteet. Opin valtavasti uusia asioita, en niinkään itse töiden tekemisestä vaan siitä monivaiheisesta prosessista. Nautin siitä että tekemistä oli paljon ja oli vähän kiire koko ajan. Hienoimpia hetkiä ehdottomasti oli ne tilanteet kun sai idean, lähti työstämään sitä ja monen mutkan kautta siitä tuli hyvä. Kaikkein parasta oli se kun kisat alkoivat ja näki jokapaikassa julisteita opasteita ja muita painotuotteita, siinnä todella näki oman kätensä jäljen. Voit käydä katsomassa kuvia painotuotteista ja tapahtumasta minun portfoliosta : gr-design.net



Toinen iso projekti on ollut Taitaja 2016 ammattitaidon suomenmestaruus kilpailut. Niihin harjoittelu on oli tänä vuonna hyvin vuoristorataista, ainakin siltä minusta tuntui. Välillä tuntui ettei mikään edennyt, mutta opin kuitenkin taas ylittämään monessa asiassa itseni. Niimpä kisat itsessään meni paremmin kuin odotinkaan. Tulin toiseksi! :D  Ne olivat todella rankat kolme päivää, mutta ne tekivät minusta taas vähän vahvemman. Minun kisatyöt löydät myös minun portfoliosta: gr-design.net

Näiden lisäksi olen ollut paljon kuvaamassa, tehnyt kaikki viimeiset jutut kouluun, tehnyt muitakin projekteja, ja elänyt. :D Nyt on aikalailla voittaja olo! Torstaina on koululla valmistujaiset ja lauantaina on valmistujaispippalot ;)

Niin ja tein oman portfolio sivuston (aikamoinen taistelu oli kyllä huh huh) gr-design.net 

Kohti uusia haasteita ja niiden yli!

torstai 26. toukokuuta 2016

Mäntsälä Ralli

Hiljaisuus laskeutuu, hyppäät penkalta hiekkapilven keskeltä tielle ja alat juosta sen minkä väsyneistä jaloista jaksat. Reppu hyppii mukana ja puristat lujasti kameraa toisella kädellä. Näet edessäsi vain hiekkaa, pienen palan mutkaista soratietä ja ihmisiä, jotka notkuvat tielle odottaen jonkun ajavan ulos. Keuhkosi täyttyy hiekasta ja bensan katkusta ja vaikka se sattuu, samalla nautit siitä kummallisella tavalla. Kuulet etäältä huutoja ja sitten kuulet seuraavan auton. Se tulee hurjaa vauhtia muutaman mutkan päässä. Kuulet sen moottorin huudon, joka tuntuu ihanalta höpinältä. Hyppäät hurjana takaisin penkereelle, tietäen sen olevan viimeisiä hetkiä. Auton ääni tärisyttää kehoa ja samassa se ilmestyy mutkaan upeassa sivuluisussa maijesteettinen hiekkapilvi perässään. Sormesi toimivat automaattisesti nostaessasi kameran silmillesi, seuraat salamana auton liikettä kameralla ja odotat sen ikuisuudelta tuntuvan sekuntin murto-osan, näet kuin hidastettuna kun auto liukuu juuri täydelliseen kohtaan ja painat laukaisinta.


Kyllä olen ollut katsomassa lukuisia ralleja, varsinkin talvisin hankirallia. Nämä kuvat tosiaan Mäntsälä rallista. En ole koskaan aikaisemmin kuvannut rallissa näin keskittyneesti. Emi oli todella innoissaan ja me saimme aikasta upeita kuvia.


Tämä oli aivan mahtava. Kävimme katsomassa autoja jotka oli lähdössä kohti pätkiä, ja tämä oli yksi varikkotiimiläisen auto. Ehdottomasti yksi lempikuviani!


Aah.... Okei mä myönnän toi auringonlasku ei oo aito, mutta sopiipahan aikasta hyvin tohon tilanteeseen.


Kuplia, kuplia, kuplia, mä suorastaan kuplin onnesta! Haluaisin itselleni kuplan, kuhan nyt eka vaan ajokortinkin ehtis hankkia...


Toi alku teksti antoi aikasta hurjan kuvan rallin katsomisesta, ja kyllä se on aikasta hurjaa nimittäin ne autot menee läheltä (riippuu tietysti kuinka lähelle itse menee...) ja joillain pätkillä ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin mennä tietä pitkin. Ja siinnä se ihanuus ehkä piileekin. 


tiistai 12. huhtikuuta 2016

Kevään ihanuuksia

Tuuli kohisi hyvin hiljaa talvihorroksesta heräilevän metsän puiden latvoissa, vain muutama pieni linnun sirkutus rikkoi pehmeän hiukan unettavan huminan. Kullan hehkuinen aurinko halasi luontoa saaden sen hymyilemään ihastuneena, ja retkeilijänkin askeleet muuttuivat verkkaisemmiksi. Pienet jää palaset välkkyivät ilosta muodostuessaan suureksi puikko kentäksi. Ilmassa oli keväistä uneliaisuutta. Kuin pienen juuri heränneen lapsen hymy, oli tämä pieni lampi ja sen metsä.


Emi innostui suuresti tästä puikoontuvasta jäästä, joten minua vähän pelotti sen puolesta kurotellessamme heikon jään päällä. Olimme kuitenkin hyvin rohkeita seikkaillessamme jäällä. 

Olimme jo menossa pois, kun näimme sammaleen peittämän rinteen johon ilta-aurinko heitti kauneimpia säteitään. Niimpä hetken mielijohteesta kaaduin pehmeälle sammaleelle ja jäin siihen ihastelemaan iltaauringon taikoja. 


Joten tässä me ollaan minä ja Emi...


lauantai 2. huhtikuuta 2016

Saanko esitellä: Emi


Kyllä, hän on Emi (ja jotta osaat lausua sen oikein, kehotan käyttämään nousevaa intonaatiota nimen lopussa). 
Minulla ei ole koskaan tätä aikaisemmin ollut oikeasti omaa kameraa ja nyt mulla sit ihan aikuisten oikeasti on sellainen. Minun on tapana nimetä esineitä joita käytän (kuten Pena, penaalini. Omppu, isin kamera jne). Joten kun sain kuulla että minulla nyt olisi oma kamera mietin että minkä ihmeen nimen sille keksisin. Joten alkuun se oli vaan: mun vaavi, mutta sitten kun tulin kotiin ja näin Emin niin nimihän oli täysin selvä. 
Emi on Olympuksen kamera, mallia E-M1, ammattikamera siis. Sen mukana tuli kuvassa oleva objektiivi, joka on 2.8 aukolla oleva 24-80mm veitsen terävä zoomi. (hei hei mä alan jo tajuta mitä noi kaikki numerot tarkottaa, eli kehitystä tapahtuu :D) Olemme hetineet vasta muutamalle kuvausreissulle Emin kanssa ja täytyy sanoa että luotettava kumppani se kyllä on!

Tästä lähtee Renaten ja Emin seikkailut ;D

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Kuvaus projekti: Minä ja Minä itse

Olen pitkään ihaillut upeita portrait kuvia joista näkee että ne on tarkkan suunniteltu ja aseteltu. Itse olen tähän mennessä enemmänkin tehnyt vain nopeita henkilökuvia. Niimpä tämän projektin kanssa halusin keskittyä ja miettiä kunnolla.

Luottomallini suostui projektiini ja hänellä oli valtavasta kärsivällisyyttä kuunnella ja katsoa kun minä sähelsin ja koin luomisen tuskia. Ei siinnä olisi ollut mitään ongelmaa jos olisinkin vain kuvannut, mutta tein myös meikit ja no aikalailla kaiken. Meikkien kanssa olikin aikamoinen pähkääminen ja minä olin jo menettää hermoni (ja ehkä vähän menetinkin ) mutta siitä selvittiin ja kuvasta tuli mielestäni upea. Kuvan ottaminen olikin hauskaa. Mallini makasi lattialla hiukset levällään ja kaikki valmiiksi aseteltuna valkoisen kankaan päällä. Olin totta kai aikaisemmin pystyttänyt valon, mutta tottakai sitä vielä säätää vaikka kuinka valon ja kuvakulman kanssa. Osan kuvista otin seisoen tikkailla metrin korkeudessa ja kurotellen kameran kanssa ja miettien; että kun täältä tipun...

En ole koskaan käsitellyt mitään kuvaa niin pitkää kuin tätä. Halusin että kaikki yksityskohdat varmasti täsmää. Mutta mitään isoa kuvamanipulaatiota en halunnut ruveta tekemään, joten kaikki on aseteltu tarkasti. Esimerkiksi tämän projektin kautta sain uuden tuttavuuden: tekolumi. Aivan mahtavaa tavaraa, se on hämmentävän oikean näköistä ja huomattavasti helpompaa käsiteltävää studio olosuhteissa kuin oikea lumi.

Tässä tulos:


Kuva onnistui minusta todella hyvin. Olen perfectionisti ja yleensä löydän jotain mitä haluaisin tehdä uudestaan, mutta nyt olen aikalailla tyytyväinen. 
Kuva kertoo hyvin sen että meissä kaikissa on monta puolta. Voimme olla yhtä aikaa sosiaallisia ja ujoja, kuten minä. Voimme yhtä aikaa olla surullisia ja iloisia, onnellisia ja ahdistuneita, sitä mitä haluamme muiden näkevän ja se mitä tiedämme olevamme.

Kiitos Urhealle Mallilleni :)