Neljä mallia ja kaksi kuvaajaa

Kyllä kuten otsikosta jo huomaa aikamoiseen soppaan tuli itsensä taas pistettyä. Neljä aivan ihanaa mallia ja kaikki hyvin erilaisia. Toisaalta oman haasteensa toi se, että mallit oli innokkaita ja itse yritti pysyä perässä ja tietysti se, että käytössä vain yksi kamera ja kaksi kuuvaajaa. Mutta kyllä siitä selvittiin ihan kunnialla :D
Oltiin tosiaan kuvaamassa Helsingissä yhdessä vanhassa rappukäytävässä. Se on upein paikka missä olen päässyt kuvaamaan! Seinät oli upeasti koristellut - ihania ikkunasyvennyksiä - kierreportaat - korkeutta -  Niin ja se hissi. Huh huh se oli suoraan 1900-luvun alusta ja siinä oli mitä upeimpia yksityskohtia. (itse en uskaltanut sillä kulkea... sata vuotta vanha hissi... joo ei... Mutta muut selvisivät hengissä sen kyydissä) Meillä oli mukana elinchromen studiovalot, mutta yhtä softboksia käytettiin vaan. Ongelmana ja ilona oli nimittäin valkoiset seinät. Voit vain kuvitella miten valo kimpoili vaaleita seiniä pitkin joka paikkaan. Toisaalta siitä oli joissain kuvissa todella hyötyä, sillä se muodosti valtavan softhboksin. Kaikki kuvien muutamaa yksityiskohtaa lukuunottamatta on minulta, joten hyvä elämä sitä tavaraa oli!

Niina 

Vooih minäkin haluisin tuollaiset hiukset... Niinala on ihana hymy ja upean väriset silmät joten kamera oikein rakasti häntä!

Jatta

Sanoin vain että: istahda vaan rappusille, tulen kohta valon kanssa. Ja käännyin ympäri ja siinnä hän nojaili täydellisesti seinään. Onneksi minulla oli ääniohjattava valomies (joka vielä paremmin ymmärtää valoa kuin minä...) Seinän pysty raidat rauhoittavat kuvaa vielä lisää. Hyvin onnnistui saada kuvaan pysähtynyt tunne.

Tässä on se ihana ikkunasyvennys! Taas Jatta oli hyvin taitava ja häntä ei juuri tarvinnut ohjata.

Mari

Tämä on melkeimpä paras kuva koko reissulta. Olimme rappukäytävän ihan yläpäässä jossa on ainakin kolme metriä korkea avoin tila jonka pääty oli puolipyöreä, joten kun valon osoitti tietyllä tavalla kimpoili se pehmeästi luoden kasvoille pehmeät varjot ja saaden ihon hohtamaan. Siihen vielä kun lisää Marin upeat kasvot ja nuo silmät. Ne ovat niin täydelliset! 

Mitä on tuo sumeus kasvojen ympärillä? Otin kuvan kaiteen tankojen välistä ja koska terävyysalueena yritin pitää mahdollisimman pienenä niin ne sumentuivat todella nätisti. Tämä onnistui paljon paremmin kuin osasin aavistaakkaan.

Nahid

Mikä kaunotar!

Ei mulla muuta...

Kuvan linjat onnistui todella hyvin. 

Ei oikeesti. Nahidia oli todella helppo kuvata. Ja hän eläytyi kuviin niin helposti. Ja pääsin käyttämään mun rakasta silinterihattuakin :D

Tässä kohtaa mä leijuin katosta ja otin samalla tämän upean kuvan.  -  Seisoin ylemmässä kerroksessa... Täytyy sanoa että rappukäytävässä kuvaaminen mahdollistaa kuvakulmiin jotka muuten hyvin hankalasti tehtävissä. Kannattaa mennä kuvaamaan rappukäytävään (tietysti en tiedä miten onnellisia naapurit olivat koko aikaisesta valojen välkkymisestä ja melusta jota pakostakin tulee)

Ja viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä. 

Niina sopi tähän kuvaan niin täydellisesti. Tässä näkyy nyt sitä sata vuotta vanhaa hissiä. Se on kaunis!

(miksei nykyään hisseissä ole penkkiä?)

Mitä jäi mieleen?

Neljä mallia yhdellä kertaa on paljon! 

Rappukäytävät on ihania!

Pimeässä pärjäävä kamera on tarpeellinen!

Koskaan ei voi olla liikaa mekkoja!

Syksyä Suomenlinnassa

Eräs ihana syksy iltapäivä pääsin kuvailemaan Suomenlinnaan ja ihana äiti tytär kaksikko toimi paljon mallinani. Ilma oli mitä mahtavin, aurinko laski upeasti ja loi joka paikkaan tämän lämpimän hehkun. Suomenlinna on paikkana täydellinen valokuvaamiseen. Sieltä löytyy paljon upeita taustoja henkilökuville. Itse huomaan että pidän eniten henkilökuvien ottamisesta. Kuva on heti kiinnostavampi jos siinnä on ihminen. Se kauneus on katukuvauksessa että pääsee näkemään ihmisten arkea. Mutta mallin kanssa pääsee toisaalta taas vähän eri suuntaan. Pääsee juttelemaan ja kuuntelemaan yhtä henkilöä. Siinä oppii paljon ja minusta on tärkeää että kuvaajan pitää olla helposti lähestyttävä, sillä monet jännittää kuvissa olemista ja se on ihan ymmärrettävää. Mutta on muistettava että on kuvaajan tehtävä loppujen lopuksi saada malli näyttämään kauniilta (tai komealta kummin vaan...) 

Nämä kuvat ovat yhtiä lempikuviani ja muistan kuinka sinä päivänä odotin innolla että pääsen näkemään miltä kuvat näyttää ja olin niin onnellinen kun huomasin että ne onnistui todella hyvin.

Kiitos ihanille malleilleni!

Tilauskortti harjoitus

Toinen kisaharjoittelutyö. Eli tämä on nyt taitajien sivuilla olevien tietojen mukaan samantyylinen tehtävä kuin tuleva semmifinaali tehtävä, eli tilauskortti. Tämä on Image-lehden tilauskortti. Kooltaan A6, eli aikalailla postikortin kokoinen.

Ihan alkuun viimevuonna kun lähdin tähän opettajani neuvoi että tutkin ja revin ja katselen kaikkia vastaan tulevia painotuotteita, joten tein työtä käskettyä. Jos joku tyrkytti esitettä otin sen ja kotona ihmettelin monesti miten rumia painotuotteita onkaan liikkeellä. Ja tilauskortit ovat yleensä aina rumimpia! Kun siis sain tietää että työnä olisi nimenomaan tilauskortti, ajattelin että voi hyvä elämä mitä ihmettä teen sen kanssa, mutta toisaalta pääsempähän tekemään hyvän näköisen tilauskortin

Kyllä se on minusta hiaano. Harmittaa vähän että tilaajalahjojen varjostukset jostain syystä eivät näköjään näy tossa. Mutta muuten kaikki ok. Ja väri on tottakai oranssi... xD