Tuuli kohisi hyvin hiljaa talvihorroksesta heräilevän metsän puiden latvoissa, vain muutama pieni linnun sirkutus rikkoi pehmeän hiukan unettavan huminan. Kullan hehkuinen aurinko halasi luontoa saaden sen hymyilemään ihastuneena, ja retkeilijänkin askeleet muuttuivat verkkaisemmiksi. Pienet jää palaset välkkyivät ilosta muodostuessaan suureksi puikko kentäksi. Ilmassa oli keväistä uneliaisuutta. Kuin pienen juuri heränneen lapsen hymy, oli tämä pieni lampi ja sen metsä.
Emi innostui suuresti tästä puikoontuvasta jäästä, joten minua vähän pelotti sen puolesta kurotellessamme heikon jään päällä. Olimme kuitenkin hyvin rohkeita seikkaillessamme jäällä.
Olimme jo menossa pois, kun näimme sammaleen peittämän rinteen johon ilta-aurinko heitti kauneimpia säteitään. Niimpä hetken mielijohteesta kaaduin pehmeälle sammaleelle ja jäin siihen ihastelemaan iltaauringon taikoja.
Joten tässä me ollaan minä ja Emi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti