Rakas varaäitini kutsui minut matkaansa retkelle Tallinnaan. Minun ei tarvinnut miettiä sekuntiakaan suostuessani. Niimpä heräsin eilen aamulla vailla kuusi ja laitoin itseni ja kamerani valmiiksi lähtöön. En uskaltanut ottaa omppua (eli olympuksen om.d joka meidän uusin kamera jos petriä ei lasketa...) eli vanhemmalla sen jonka rikoin juuri sillä lumixilla ja sitten uudempi ihana objektiivi. Kutsun sittä pikkuiseksi koska se todella on pieni. Se on 45mm 1.8F, todella terävä ja aivan mahtava kontrasti. Niimpä suuntasin länsiterminaaliin ja laivalla kohti Tallinnaa. Siellä tuli käveltyä sitten ihan kunnolla (hauskinta se että meitä oli matkassa kolme polvivammaista :'D)
Ensinmäinen kuva on se pakollinen arkitehtuurikuva Tallinan vanhankaupungin upeista rakennuksista. Yritin kuvassa saada esille kaupungin upean vanhan tunnelman, joten jouduin rajaamaan tiukasti kadun pois, sillä se kuhisi turisteja. Onnistuin kuitenkin omasta mielestäni saamaan kuvaan hyvän rytmin ja upeat värit vaikkei se nyt ole minun ansiota mutta kuitenkin... Upea tuuri oli myös pilvien kanssa. Oli tiedossa että iltapäivästä sataisi, joten pilviä ja sinistä taivasta oli tarjolla, mikä oli kerrassaan täydellistä.
Toinen kuva. Tästä kuvasta olen todella ylpeä ja jo sitä kuvatessani hihkuin sisäisesti ilosta sillä kuvasta löytyy heti tarina. Turistit jäivät tuijottamaan minua kun kyykistelin maassa ja kuvasin, mutta siihen olen jo tottunut. En oikeastaan osaa sellittää tästä kuvasta sen enempää, se kertoo itse ihan itsestään, joten antaa sen tehdä niin.
Mitä tulee käsittelyyn: tein tästä kuvasta mustavalkoisen. Pidän monesti mustavalkoisuutta jotenkin tekotaiteellisena, mutta joihinkin kuviin se vain kuuluu. Ja huomaan monesti tykkääväni mustavalkoisista kuvista enemmän, se voi johtua ihan siitä että pidän kaikesta vanhasta, mutta myös siitä että mustavalkoisissa kuvissa on aina erilainen tunnelmansa.
Päivän helmi ja yllätys. Kuljimme kaduilla ja näin kuinka ikkunan takana oli valtava määrä kuppeja. Räpsäisin kuvan ja lähdin eteenpäin. En edes muistanut koko kuvaa, ennen kuin siirsin kuvat koneelle Lightroomilla. Ajattelin sitten käsitellä kuvaa jotta siitä saisi kiinnostavan ja kuinka ollakkaan sain siitä aikaan jotain ihanaa. Tein aikalailla erilaiset säädöt kuin yleensä, pidän nimittäin yleensä kuvista joissa on kova kontrasti ja voit tuntea pintojen karheudet, mutta tästä tuli jotain aivan muuta.
Kuvasta saattaa maistaa lämpimän teen. Saattaa tuntea kuinka vesihöyry hyväilee kasvoja, suljet silmät ja maistat suloisen teen maun.
Pidän itse HYVIN paljon teestä, joten tämä kuva jotenkin on vain niin ihana...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti