Taiteidenyö se oli jotain aivan upeaa suorastaan taijanomaista. Valoja, musikkia, tuoksuja, hymyileviä ihmisiä ja upeat puitteet. Suoranainen katukuvaajan unelma ilta! Voin sanoa että olin niiiiiin onnellinen. Ehkä osaat kuvitella pienen lapsen joka on päässyt lelukauppaan ja hänen äitinsä kuiskaa hiljaa hänen korvaansa: "Voit valita minkä tahansa lelun." Kyllä juuri se ilme minulla oli kasvoillani koko ilta.
Ensimmäinen kuva. Olimme Sinerbykofin museossa kuuntelemassa perinteistä kamarimusiikkia. Suosittelen tätä kyllä kaikille. Tuntui suorastaan suurrelaistiselta kävellä ajaltaan pysähtyneessä talossa. Vanhoja huonekaluja tauluja ja upeita esineitä, samalla kuulet kuinka musiikki kaikuu pitkin korkeita huoneita ja vie sinut toiseen aikaan.
Kuvasta itsessään olen todella ylpeä. Olen halunnut aina ottaa tälläisen kuvan. Kuvaa on hiukan käsitelty värien osalta, mutta niinhän sitä pitääkin tehdä. ;D
Edelleen Sinebykofin museossa. Kellarissa pääsee kokeilemaan erilaisia vaatteita ja minä totta kai kysyin heti että saanko ottaa kuvan :) . Nyt kun katson kuvaa huomaan että olisin voinut käsitellä sen paremminkin. Vähän pliisulta näyttää nyt. Enemmän kontrastia... Sommittelu taas onnistui todella hyvin.
Puistossa oli mahdollista päästä ratsastamaan ponilla. Poni oli hiukan levoton mutta ei hätää...
Minusta on ihanaa miten kuvasta näkyy miehen rakkaus ja syvä kunnioitus ponia kohtaan. Ihana tunnelma kuva.
Tässä kävi niin että kun kotona avasin kuvan en oikein tiennyt mitä tehdä sen kanssa. Se näytti ihan ok hyvältä mutta siltikään ei tarpeeksi hyvältä. Joten aloin leikkimään lightroomilla. Huomasin ihanan sinisyyden ja päätin tehdä tästä sävytetyn kuvan.
Lähellä oopperataloa oli anfiteatteri jossa soitettiin latinalaista musiikkia ja ihmiset tanssivat. Hetken mietin että missäköhän maassa minä nyt olen. Ei nimittäin tuntunut ollenkaan Suomelta. Olisin niin halunnut mennä mukaan tanssimaan, mutta toisaalta ei haitannut ollenkaan kuvata sitä menoa.
Joten sainkin aivan upean kuvan. Tämä jos joku kuva on minusta tarinan kertoja. Rakastan kuvia joista voit heti löytää tarinan. Ja minä kyllä olen sellainen että löydän kaikkialta tarinoita. Jotain mitä kannattaa kokeilla on mennä kaupunkiin keskelle ihmisiä ja katsella. Näet ihmisiä ja samalla voit keksiä ja päätellä heille tarinoita. Se on todella hauskaa!
Olen aina pitänyt baletista (kuka tyttö nyt ei...) En itse ole koskaan halunnut tanssia balettia, minusta se on vain niin kaunista ja varsinkin tanssijoiden puvut ovat ihania. Joten kun kuulin että taiteidenyössä on mahdollista päästä katsomaan balettia olin vieläkin enemmän innoissani. Tämän kuvan ottaminen opetti minulle paljon. Ensinnäkin yleisöstä on hankalaa kuvata kun on niin mahottoman pätkä. Toiseksi en oikein tykkää häiritä ihmisiä tunkemalla heidän nenäsä eteen kameran. Kolmanneksi mitä isompi kamera sinulla on sitä vakavammin sinut otetaan. Kyllä ne valokuvaaja miehet jolla on tavaton tykki pitkälä putkella pääsevät ihan minne vain ja kaikki väistävät. Mutta tyttö jolla sievä pieni kamera,... juu ei. Okei en ikinä halua olla se jolla on se ylisuuri kamera ja kuvaaja joka vaanii kadun nurkassa ja tulittaa jokaista joka liikkuu. Kyllä niitä kuvaajia on aivan liiikaaa!!! Joten ei minua sittenkään haitannut olla se pieni tyttö joka nyt ottaa vain kuvia. Ei se haittaa ota vaan :)
Ja minä otin kuvia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti